keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Jumala on sydäntämme suurempi.

Kirjoitan taas pitkästä aikaa blogia. Uudenvuoden valmistelut eivät ole lainkaan valmiina.
Ja kun saammme yllättäen kutsun syömään ystäväni miehen valmistamia pihvejä,
päätän siivota vasta aamulla.( Tämä mies muuten, laittaa ihanaa ruokaa.)

Olen odottanut tätä - sydämen elpymistä. Vaikka välillä  keskellä yötäkin, juuri kun on nukahtamaisillaan,    
     pitää kirjoittaa vielä yksi ajatus...                                           
mutta saada olla silloin lähellä Herraa, yön hiljaisuudessa...

Kirjoitan lauseita Raamatusta kotimme seiniin tai lappusiin, osaksi elämäämme..
lupauksiksi, profetioiksi...

Se alkoi, kun eräänä yönä, joitakin vuosia sitten sain kohdan Raamatusta ja tunsin,
että se tulisi kirjoittaa kodin seinään ja
lastennaulakon yläpuoli tuntui hyvältä paikalta
muistutukselta varjeluksesta..

Minun Isäni, joka on heidät Minulle antanut,
on suurempi kaikkia, eikä kukaan
voi riistää heitä Minun Isäni kädestä. 
(Jeesuksen sanoja Raamatussa)

Niinpä seinille on ajan mittaan kertynyt,  sanoja
ei mitä tahansa
vaan täynnä uskoa olevia, ihania
elämää antavia sanoja ja lupauksia, Hänen sanojaan...
Olohuoneeseen avautuvassa tilassa, roikkuu katosta kynttilän lyhty, joka
valaisee himmeästi voimallisia sanoja...
Sillä Jumalan sana ei tyhjänä palaja...(Raamattu)

Reilu vuosi sitten kirjoitin blogini luonnoksiin:
"Pari tuntia sitten ajoin kotiin ja tiesin, että tästä pitää kirjoittaa. Haluan muistaa tämän.
Tällä on merkitystä.
- Muistan jo useampia vuosia sitten, kun Herra puhui, kuinka Hänellä
on aikaa odottaa,
että luottaisin Häneen.
 Silloin mietin, ettenkö muka luota..

Muutaman viime vuoden aikana on ollut asioita,
jotka ovat koetelleet luottamusta
ja joskus on tuntunut, että tappaneet sen kokonaan.
On ollut tunne siitä, että melkein kaikki, mihin pitäisi voida luottaa, on pettämäisillään.
Ja että rajasi rikotaan
röyhkeästi ja epäilemättä.
Samanaikaisesti paljon asioita, joita et osannut odottaa kohdallesi, niin että ne todella
pilaavat elämääsi ja tukahduttavat haaveesi...
ja että sinut surutta murskataan."

Meillä ei ole taistelu ihmisiä vastaan, vaan pimeyden henkivaltoja vastaan. (Raamattu)

"Kun siis silloin illalla ajoin kotiin ja Herra hetkeä ennen oli vastannut
pieneltä vaikuttaneella tavalla erääseen rukoukseeni,
 ja kaiken keskellä mietin, että Hän hemmottelee minua!
Senkin keskellä, kun en enää tiennyt, mitä kirjoittaa...paitsi lupauksia..
ja kun sieluni ikään kuin meni hiljaiseksi..."

Sieluni, älä ole minussa levoton, odota Herraa. (Kuningas Daavid Raamatussa)

Toisinaan sieluni todella on niin levoton, ettei se löydä Herraa..
vaikkakaan en, tunteistani huolimatta, ole hukassa Häneltä.
Silloin joskus, Hän tulee lähelle ja tyynnyttää sieluni, tyynnyttää maailmani..
uskomaan ja luottamaan..
siihen mikä ei näy...toisinaan voin löytää uskon Hänen Pyhistä sanoistaan,
tyynnyn ja voin kokea Hänet todellisena taas.
Kun kaikki on epävarmaa, on jotakin joka kestää, Hänen sanansa, Hänen rakkautensa..
jos vain voin tyyntyä...
Joskus vaikeina aikoina meitä syötetään, kuin vauvoja,
houkutellaan...
heijataan..
kannetaan kainalossa...

Ennen joulua olimme nuorempien lastemme joulujuhlassa ja toisella puolellani istui
tuntemani mies, isovanhempi, joka jokin aika sitten, oli menettänyt lapsensa.
Se oli hiljentänyt hänen sielunsa. Horjuttanut uskoa ja luottamusta.
Lisäksi huoli menetetyn lapsen pienestä tyttärestä,
josta hän puhui niin lämpimästi, painoi häntä.
Haluaisin sanoa hänelle..".älä luovuta..että
minäkin olen muistanut Herran edessä pikku Kerttua."
Joskus tarvitsemme sitä, että meitä kannetaan, kun omat tunteemme hämärtävät näkökykymme.
Kun tuska on Taivaan peittona.

Totta puhuen, en pysty uskomaan, vaikka voin olla väärässä, että voimme nähdä yhtään niin kauaksi,
jos sielumme ei ole saanut säröä, jos ei siellä ole tuskan tai pettymyksen aiheuttamaa tilaa,
josta armo voi tulla sisään.
Sillä lopulta kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat...(Raamattu)

Ja niille, jotka säilyttävät uskonsa, lupaa Herra jalon voiton.
Kuitenkin me kestämme vain, kun etsimme Häntä, Hänen rakkauttaan,
rakastamme Häntä, emme Hänen lahjojaan...

2 kommenttia:

  1. Siunausta sinulle ja perheellesi uuteen alkaneeseen vuoteen!
    Armo riittää♥jokaiseen päivään.

    VastaaPoista
  2. Tinttarus, kiitos ja samoin sinulle! Armo on kyllä ihmeellistä!

    VastaaPoista