perjantai 26. huhtikuuta 2013

Isän tyttö

On ollut aikoja, jolloin jotkut asiat elämässä ovat ottaneet lujille, ihan liian.
Niiden kautta Rakastava Isäni on kuitenkin ottanut minut kämmenelleen, pitänyt niin hellästi, että olen ymmärtänyt, etten välttämättä tarvitse elämässäni muuta kuin
Hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä.
Sitä että Hänen silmänsä katsovat minuun, niin kuin ne ovat katsoneet, täynnä rakkautta, loputonta hyväksyntää...
En ole aina tuntenut näin, Hänen puhettaan sydämelleni. Vaan olen ollut kuin adoptiolapsi, joka on tiennyt hänellä olevan oikean isän, epätoivoisestikin etsinyt häntä,
eikä koskaan luopunut toivosta löytää hänet! 

Vaikkakin Hän on aina tuntenut minua kohtaan näin. Silloinkin kun olin vasta aavistus, hellä suunnitelma Hänen sydämessään.  
      Mitä ihanin mainoskuva jostakin...


Olen kuollut monta kertaa, ripustettu näkyville yleisen halveksunnan
kohteeksi ja ammuttu tuhansilla kivääreillä. Kuitenkaan en ole koskaan hellittänyt otettani siitä, millä on juurensa suurissa unelmissa, vaikka minun on täytynyt seistä paikallani aivan yksin. 

Uskon silmillä on lempeä ja myöntyväinen sydän, joka voi laajeta yli kaiken ymmärryksen.
-Birgitta Yovari-Ilan